FIN  Saan melko paljon tiedusteluja myytävänä olevista pennuista. Usein ensimmäinen kysymys on 'onko niitä ja paljonko maksaa?' Ihan ymmärrettävä kysymys, varsinkin tiedustelu vapaana olevista pennuista. Mutta mikäli pennun ostolle ainoa kriteeri on hinta, niin kannattaisi hieman uhrata ajatusta sille, että mistä hinta koostuu ja mitä on ostamassa. Kirjoitin jo tuohon sivulaatikkoon aiheesta, en toista kaikkea. Omaa ammattimaisuuttani haluan kuitenkin hieman avata, jotta ymmärtäisitte miksi kutsun itseäni ammattikasvattajaksi ja miksi pennut maksavat sen minkä maksavat. Ihan ensimmäiseksi on tämä verokysymys. Pennun hinta sisältää kaikki kulut, myös arvonlisäveron. Tämän lisäksi tulevat muut ammatinharjoittamiseen liittyvät kulut kuten eläkkeet, vakuutukset jne. Myös henkilökohtainen tulovero eli ne ennakkoverot sisältyvät tähän. Eikä niitä pentuja tyhjästä tempaista, tarvitaan ainakin riittävän hyvälaatuinen emä. Emälle pitää hankkia jonkinlainen tulos näyttelystä, se vähintään silmäpeilataan ja todetaan eläinlääkärin toimesta muutenkin terveeksi. Emä ei tietenkään yksin lisäänny, tarvitaan myös uros. Mikäli ei omista itse nartulle parhaiten soveltuvaa partneria, voi käyttää jonkun toisen omistamaa mieskoiraa, josta tietenkin maksetaan hyppyraha. Sitten odotellaan pari kuukautta ja pennut ilmoittavat halunsa tulla osallisiksi kaikesta kivasta mitä maailmasta löytyy. Hyvällä tuurilla kaikki sujuu kuin leikki, mutta voi käydä toisinkin. Olen kuullut kauhutarinoita niistä tonnin laskuista, jotka ovat aiheutuneet päivystysaikana tehdyistä keisarinleikkauksista, tuloksena yksi pentu, joka sekin menehtyy. Joskus menehtyy emäkin. Kasvattaminen on, paitsi palkitsevaa myös toisinaan raskasta, vastuullista toimintaa joka tapauksessa. Oletetaan nyt kuitenkin, että saimme maailmaan muutaman terveen pennun, joita emä hoitaa hyvin. Aluksihan pennut eivät tarvitse emonmaidon lisäksi muuta ruokaa, kunhan emon ruokinnasta pidetään hyvä huoli. Madotellaan koko pesue ja sitten aloitetaan pentujen totuttelu kiinteään ravintoon. Siihen saakin jo euron poikineen uppoamaan, mutta hyvällä pohjatyöllä saadaan tervevatsaisia, hyvinsyöviä pentuja ihmisten iloksi. Seuraavat kuluerät ovat sirutus, eläinlääkärin tarkastus ja rekisteröinti (tässä vaiheessa sille uroksen omistajalle pitäisi maksaa astutusmaksu xx euroa/ pentu). Madoteltukin on taas. Madotan pennut 3 kertaa ennen luovutusta, myös emo saa omat kuurinsa. Vielä maksetaan kennelliitolle rekisteröinnistä 38 euroa /pentu, kennelliiton ja kääpiösnautserikerhon jäsenmaksut kuluvalle vuodelle hoidettu. Nyt alkaa sitten pentujen luovutus ja se kaikkien kadehtima jumalaton rahastus. Tosin olen ehtinyt velkaantua tähän mennessä hyvän summan. Sen maksettuani huomaan taas olevani lähes lähtöpisteessä, ei ole omaisuus paljoakaan kertynyt. No, eihän toki kunnon kasvattaja haluakaan rahaa korvaukseksi työstään, riittää kun pennunomistajat palvovat...nyt stop! Mielestäni hyvin hoidetusta työstä saa haluta muutakin kuin mukavan ihmisen maineen. Tähän väliin haluan vielä mainita 'tuotetakuun' eli koiran menehtyessä perinnölliseen sairauteen (esim. maksashuntti, josta juttua viime syyskuun kirjoituksessa otsakkeella 'vaikeita päätöksiä') annan uuden pennun tai maksan ostohinnan takaisin. Koiran sairastuessa perinnölliseen sairauteen nuorena niin, että se aiheuttaa huomattavia eläinlääkärikuluja korvaan koiran ostohintaan saakka. Virtsakivet ovat valitettavasti niin yleinen sairaus, että takuu ei koske niitä ellei pentu kuole hyvin nuorena niiden seurauksena. 

Vastaus otsikon kysymykseen on siis kyllä, olen ammattikasvattaja. Teen tätä työtä vastuuntuntoisesti Suomen lakia noudattaen, oman korteni yhteiskunnan kekoon kantaen. Se, että maksaa veronsa ei tee kasvattajasta huonoa rahanahnetta riistäjää. Meillä koirat asuvat kodissa minun kanssani, kuten haluan pentujenikin tulevissa kodeissaan elävän. Täällä ei ole häkkiä toisen päällä eikä toisaalta koiria enempää kuin ehtii laskemaan. Taloni ei ole hieno luxuskartano, vaan tavallinen pieni omakotitalo maaseudun rauhassa. Koirilla on tilaa juosta ulkona ja niillä on myös tilaisuus siihen, koska käyn vain satunnaisesti töissä kodin ulkopuolella. Meillä vierailleet voivat kertoa, että koirani ottavat tulijat vastaan ystävällisesti, jakelevat pusuja ja kerjäävät rapsutuksia. Tämä ei ole kotikennel vaan kennelkoti.

GB  Sorry, no translation, this concernes only breeders in Finland. I know nothing about VAT laws/ dog breeders in other countries.