Sari trimmaa Kassulle kissantassuja

FIN  Jos minulta kysytte, niin maanantain voi peruuttaa, julistaa kansainväliseksi toipumis- ja masennuspäiväksi. Ainakin tänään. Taivas on harmaa, yhtä harmaa kuin sielunmaisemakin. Takana raskas viikonloppu eikä se todellakaan ole seurausta rajusta bailauksesta. En ole erityisen kunnostautunut sillä saralla sitten kaukaisen nuoruuden. Vietin viikonlopun Joensuussa hyvässä seurassa, opettaen muutamalle innokkaalle käppänistille sekä perus- että näyttelytrimmauksen saloja. Meillä oli oikein mukavaa ja toivottavasti oppilaani saivat opetuksesta jotain irtikin. Kiitos Sarille majapaikasta ja seurasta, Aulille trimmaustilasta ja ihanista tarjoiluista puhumattakaan kotiinviemisistä! Hanna ja Tuija, oli mukavaa nähdä ja antaa vinkkejä turkinhoitoon. Maisan pentujakin kävimme katsastamassa, ne olivat suloisia kuin kuukauden vanhat pennut vain voivat olla. Syy tähän alakuloon ei siis mitenkään liity viikonlopun viettoon vaan ensin Loten äkillinen kuolema ja nyt Oivan menehtyminen hyvin alkaneen toipumisen jälkeen painavat mieltä. Toki tiedän, etten ole pääosassa kummassakaan tapahtumassa, molemmilla on omat läheisensä, jotka surevat ja tämä suru on näin ystävän roolissa raskasta myötäelää. Kuitenkin kuolema on osa elämää, väistämätön tosiasia meille jokaiselle, sitä on vain niin vaikea hyväksyä.