FIN  Käväistiin viime viikonloppuna katsastamassa norjalaista näyttelykulttuuria Ainon ja Rassen kanssa. Meidän poika koko 33-senttisessä komeudessaan ja niukahkossa turkissaan näytti sananmukaisesti kääpiöltä kookkaiden, vitivalkoisten ja runsaampikarvaisten kilpakumppanien rinnalla. Saatiin kyllä puna-keltaista, muttei se tarkoittanut roppia, vaan meikäläistä eh:ta vastaavaa arvosanaa. Hyvä että edes se, tuomari osasi jakaa muunkinvärisiä nauhoja. Nähtiin me siellä meidän Verdin velikin. Kovin oli pienen ja heiveröisen (lue oikean kokoisen) näköinen verrattuna Herr Fassbinderiin, hän kun syö hevosen lihaa ja luulee, että pitää kasvaa yhtä isoksi. Mutta se siitä show:sta. Matka oli kaikinpuolin muuten onnistunut, varsinkin paluumatkan hotelli Bilan Karlstadissa Ruotsissa. Se on entinen vankila, muttei meillä ollut valittamista tuomiostamme, selli oli kodikas ja vartijat ystävällisiä.

Aino kuvasi meitä, muttei voinut tulla tarpeeksi lähelle, ettei kultapoika hikeenny. Rassen liikunta ei ollut ollenkaan sitä mihin olen tottunut ja syykin selvisi sitten jälkeenpäin. Poika vietiin fysioterapeutille, joka löysi selästä niin pahan krampin, että Rasse meinasi iskeä hampaansa manipuloijan kätöseen. Toivottavasti olo paranee pian.