Kata poseeraa 

FIN  Ihan oikeesti panee miettimään, että mikä laittaa ihmisen nousemaan puoli neljältä aamusta pesemään ja fixaamaan koiria, ajamaan kilometri toisensa jälkeen näyttelypaikalle, seisomaan meluisassa parkkihallissa koko päivän ja vielä hullunlailla laukkaamaan koirien kanssa kehässä jonkun ihmisen arvosteltavana. No mitä siitä sitten saa palkinnoksi? Käytännössä ei mitään. Paitsi tietysti hyvän mielen jos onnistuu ja pahan jos ei. Palkinnot eivät todellakaan ole se vetonaula, ei ainakaan tänään. Viime lauantaina erkkarista sentään sai hyödyllistä tavaraa, mutta nyt oli saaliina muutama muovinauhan pätkä, ruusukkeita ja muovisia parin euron mauttomia pokaaleja. Onneksi eivät jää meille pölyä keräämään, vaan menevät koirien omiin koteihin riesaksi. Hoh hoijaa, taidan olla väsynyt. Toisaalta, kukas sinne käskee kerta toisensa jälkeen raahautua.

No mutta, ei se niin huonosti mennyt. Quick-ukkeli avasi sertti-tilin komealla ROP-voitolla, Krahu-poika toisena heti kannassa, nämä siis valkoisista. Mustat voitti Jeera saaden myös ekan sertin eikä Hessu-pojan näytelmäurakaan kiville karahtanut, kolmas sija uroksissa. Seuraavaksi olivat vuorossa musta-hopeat ja sieltäkin haettiin ropit ja vsp:t serttien kera, tosin kollegan koirilla, kun tätä väriä ei meidän lootassa ollut. Viimeisenä pieni pippuri-tyttö Kata otti erin ja toisen sijan junioriluokassa. Ryhmäkisassa ei tuomari juur pikkukoiriin edes vilkaissut, mutta tulipahan näyttäydyttyä. Kiitos kaikille kehänlaidan kannustuksista ja onnitteluista, kyllä taas oli mukavaa olla Luuseri! Annicalle erityiskiitos, olet tosi taitava ja ahkera ke-tä !!!