Tmavi Knir Holli "Holli"

FIN  Holli oli vaisu, ei tullut syömään, oksensi tiistai-iltana. No, kerrankos sitä koiralla on vatsa sekaisin eikä ruoka maistu, oksentaakin voi, yleensä siitä toivutaan melko pian ilman sen kummempia lääkityksiä. Mutta keskiviikkoaamuna oli keittiön lattialla veri- ja limalammikoita, koira todella huonokuntoinen. Kaveri autoon ja kiireesti kohti Espoon eläinsairaalaa, jonne soitin matkalta ja selitin tilanteen. Meillä ei tietenkään ollut aikaa varattuna, mutta ottavat 25% lisämaksusta hätätapaukset vastaan. Perille päästyämme Holli oli jo shokkitilassa, ruumiinlämpö 33,9, kuivunut, tajuissaan vielä. Muutama verikoe otettiin, nipin napin onnistuivat, verenpaine oli jo todella alhainen. Sitten tippa suoneen ja koira lämmitykseen. Parin tunnin odottelun jälkeen sain kuulla kokeiden tulokset: Hollin tila oli todella vakava, sen piti jäädä klinikalle, itse voin poistua töihin.

Päivän mittaan odottelin soittoa ja vihdoin viiden maissa sain tietää, että Holli on siirrettävä Yliopistolliseen eläinsairaalaan Viikkiin tehohoitoon. Tila oli saatu vakautettua, mutta oli edelleen kriittinen, se oli hypovoleemisessa shokissa (verta on suonten tilavuuteen nähden liian vähän) eikä neste tahtonut pysyä voimakkaasta nesteytyksestä ja lääkityksestä huolimatta elimistössä. Niinpä sitten vein tytön eläinsairaalaan, seuraavana päivänä kuulisin oliko tehohoito tuottanut tulosta.

Soittoa taas odottelin koko päivän, kunnes viiden maissa lääkäri kertoi, että Hollin kunto ei kestä kotiuttamista vielä tänään, koska sen lääkitys joudutaan antamaan suonensisäisesti eikä sitä voida suorittaa kotioloissa. Hieman oli olo kuitenkin jo parantunut, omin jaloin oli tyttö käynyt pissalla ja vähän ruokaakin maistanut. 

Vihdoin perjantaina sain eläinsairaalasta soiton, taas viiden maissa, että voin noutaa Hollin kotiin. Ihana oli nähdä kaverin kävelevän omilla jaloillaan ja häntä heilui! Parin tonnin hännänheilutus, mutta mitä siitä, se on vaan rahaa. Laskun maksettuani ajoin vielä apteekkiin hakemaan kassillisen lääkkeitä ja toipilasruokaa ja sitten kotiin. 

Nyt tuosta on kulunut jo pari viikkoa eikä Hollista näe, että se on käynyt sateenkaarisillan porteilla. Pojille flirttaillaan ja tyttöjen kanssa kinastellaan kuin ennenkin, karva kiiltää ja ruoka maistuu. Kysyin eläinlääkäreiltä syytä tähän veriripuliin, mutta he eivät osaa selittää mistä se tulee. Parvoa se ei ollut, vain voimakas tulehdustila suolistossa. Se ei ole myöskään tarttuvaa, kukaan muu ei ole sairastunut. Tämä oli  toinen tapaus meillä elokuun Joensuun keikan jälkeen, paria astetta vakavampi vaan kuin Rian sairastaminen. Onneksi kuitenkin molemmat koirat jatkavat terveinä elämäänsä. Hollilta otettiin Viikissä erilaisia kokeita, joilla suljettiin pois mm maksashuntti ja munuaisen kuorikerroksen toimintahäiriöt eikä muutenkaan löytynyt mitään elimellistä syytä sairastumiseen. Syynä ei voi olla myöskään ruokavalio, sillä kotona asuva Holli barffaa ja sijoituksessa oleva Ria syö kuivamuonaa lihalla ja kotiruualla terästettynä.